Polven mpfl-leikkauksesta on nyt kulunut 11 viikkoa ja eteenpäin on menty jo paljon mutta vielä kuntoutus jatkuu, tosin omatoimisesti. Leikkauksen jälkeen fysioterapiaa/kuntoutusta on vain kolmen kuukauden ajan :(
Leikkaus tehtiin siis Peijaksen sairaalassa koska vakuutusyhtiön mukaan polvivamma on synnynnäinen eikä kyseessä ollut tapaturma. Ensimmäisen kerran kun polvilumpio meni sijoiltaan joskus silloin ~15- vuotiaana, niin polven olisi pitänyt mennä täysin rikki, jotta jotain olisi tehty ajoissa. Joka kerta on ollut sama juttu; röntgenkuvissa olisi pitänyt näkyä näkyviä vammoja mutta kun ei niin ei. Nyt kun polvilumpio on mennyt sijoiltaan 10-15kertaa, niin onneksi pääsin leikkaukseen.
Nyt leikkauksen jälkeen osaan jo kävellä ja lihaksiakin löytyy. Fyssari oli ylpeä siitä, että saan leikatun jalan/polven suoraksi. Huono juttu on se, että en saa koukistettua polvea vielä tarpeeksi. Kokeilin kuntopyörää mutta eihän siitä polkemisesta tullut mitään kun jalka ei suostunut taipumaan polkimen tahdissa. Kuulemma polveen pitää saada liikkuvuutta aika nopealla tahdilla tai lääkäri joutuu tehdä jotain...operointia? En tiedä mitä, mutta liikkuvuutta harjoitan nyt paljon ja käytän tarvittaessa vaikka väkivaltaakin!;)
Oon suunnitellut, että nyt joulun aikana kun muut syö ja on pikkuporsaita niin mä meen salille ja oon siellä vaikka yötä päivää koska aion saada polveen sitä liikkuvuutta. Pitkät pyhät takaavat monet treenikerrat. Toivotaan siis parasta tulevien treenien suhteen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti