Polvilumpiollani on ollut tapana lähteä sijoiltaan eteenkin talvisin liukkailla keleillä ja tätä onkin tapahtunut jo n.15-20 kertaa. Joskus lumpio on muljahtanut nukkuessani tai vaikka suoristaessa mattoa. Polveeni on nyt tehty MPFL rekonstruktio eli jalan omalla jänteellä polvilumpio on ommeltu kiinni niin, ettei sijoiltaanmenoa pitäisi enää tapahtua. Ensin polveen suunniteltiin Elmslie Trillat- leikkausta mutta onneksi lääkäri päätyi MPFL - leikkaukseen.
Polvi muutaman päivän jälkeen leikkauksesta.
Kovasti odotan että voin taas käyttää korkokenkiä.
Läheisin ystäväni Ortoosi. Ortoosi estää sen, ettei jalkaa tule taivuttettua yli 90 asteen kulmaan.
Onneksi pystyn jo kävellä yhden kepin varassa. Tämä helpottaa esim. shoppaillessa kun toinen käsi jää vapaaksi :)
(Pahoittelut huonosta kuvanlaadusta)
Kuntoutumisessa menee vielä kuukausia ja raskaanpaa liikuntaa saa harrastaa vasta puolen vuoden päästä. Huomenna menen kuitenkin salille pitkästä aikaa, voihan siellä treenata hieman hellemminkin kuin mihin olen tottunut. Yksi suuri ihmettelyn aihe olikin heti leikkauksen jälkee se, että kun salilla oli tottunut tekemään jalkaprässitreeniä n.70kg painoilla niin nyt treeniä tehtiin vain nostamalla omaa jalkaa ja joskus sekin tuntui ylitsepääsemättömältä. Voin sanoa, että tässä on ollut itsensä kanssa aikamoinen taistelu kun on niin tottunut toimimaan itsenäisesti ja nyt olenkin joutunut turvautumaan toisten apuun. Töihin pääsen työkaverin autokyydillä eli henk.koht. invataksilla, kaupassa käynnin sekä siivouksen hoitaa avopuolisoni ja äitikin on joutunut kuskaaman tätä potilasta vähän joka paikkaan.
Voin vain olla kiitollinen siitä, että olin fyysisesti hyvässä kunnossa ennen tätä koettelemusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti